Pastorinpalsta‎ > ‎

Häpeä

lähettänyt Riku Kaatrasalo 10.3.2014 klo 0.40   [ 8.4.2014 klo 0.46 päivitetty ]
Syntiinlankeemuksella oli dramaattiset seuraukset ihmisen elämään. Jumalan yhteyteen luodut Aadam ja Eeva käyttivät vapauttaan väärin, olivat tottelemattomia Jumalalle. Tottelemattomuutta seurasi pelko syyllisyys ja häpeä.

Langenneessa tilassa ihmiset eivät kestäneet nähdyksi tulemista. Alastomuuden häpeä pakotti Aadamin ja Eevan piiloutumaan ja peittämään itsensä viikunapuunlehdillä. Itse kyhätty vaate ei kelvannut Jumalalle, vaan hän puki heidät nahkapukuihin. Tällä teolla Jumala osoitti, että hyväksynnän voi saavuttaa vain kätkeytymällä sijaiskärsijän pukuun. Tuo sijaiskärsijä, joka tuo vapauden syyllisyydestä ja häpeästä on Jeesus. Room.13:14. ”vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus.” Kol.3:9-10. ”Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.”

Häpeä on ollut syntiinlankeemuksesta lähtien ihmisen seuralainen. Häpeävä ihminen voi saada Jeesuksessa Jumalan hyväksynnän. Mutta toisten ihmisten ja itsensä kanssa voi olla vaikeaa tulla hyväksytyksi.

On olemassa tervettä häpeää, joka suojelee yksilöä ja toisten kanssa jaettavaa elämää, mutta vääristynyt häpeä on tuhoava voima, joka tuhoaa tasapainoisen elämän.

Jos ihminen joutuu kokemaan liian paljon häpeää tuottavia kokemuksia, voi käsitys itsestä tulla häpeän leimaamaksi. Tällaisen häpeäidentiteetin omaava kokee arvottomuutta ja oikeus olemassaoloon puuttuu.

Joku on kuvannut häpeäpersoonaansa: ”Häpeä on kuin mustekala, joka kietoo lonkeronsa olemukseni jokaiseen osaan. En koe kelpaavani mihinkään tai kenellekään. Koen epäonnistuvani kaikessa, mitä yritän. Olisi ollut parempi, etten olisi syntynyt kiusaksi lähellä eläville.”

Teologian professori Stephen Pattison: ”syylliset tarvitsevat sovitusta, mutta häpeää kantavat tarvitsevat kokemusta omasta arvostaan”. Koska elämää rajoittava häpeä kehittyy lannistavissa ihmissuhteissa, häpeästä kärsivä tarvitsee kokemuksia rakkaudesta ja hyväksynnästä. Toisten osoittama hyväksyntä auttaa avautumaan Jumalan parantavalle armolle ja rakkaudelle. Kun uskaltaa kohdata häpeän, sen ote alkaa heikentyä. Häpeän luonteeseen kuuluu salailu, siksi puhuminen auttaa häpeän purkamisessa. Kun pystyy puhumaan häpeäkokemuksista, on otettu iso askel eheytymisprosessissa.

 

Salme Blomster Kelpaanko minä kirjassaan: Kelpaamattomuutta poteva sairastaa kroonista rakkausanemiaa. Häpeän vuoksi he eivät helposti osaa ottaa vastaan rakkautta. Tällaisia ihmisiä on maailmassa ja me voimme rakastaa heitä Jumalan antamalla pyyteettömällä rakkaudella, joka ei kaipaa vastapalveluksia. Rinnallakulkijalta vaaditaan kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja kaiken kääntämistä parhain päin. Rakkaus on tällaista.

 

Room.5:5. ”mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Jumala ei halua saattaa meitä häpeään. Se on aina sielunvihollisen juoni ja useasti synnin seurausta. Armolahjat joiden kautta Pyhä Henki toimii, on rakkauden työkalu. Rakkaus saa meidät pois häpeästä, ei häpeämään.

Comments