Pastorinpalsta

Jeesus ei paistatellut jumaluudellaan

lähettänyt Riku Kaatrasalo 11.12.2017 klo 1.35   [ 11.12.2017 klo 1.36 päivitetty ]

Jeesuksen syntymä, inkarnaatio, Jumalan tuleminen ihmiseksi, on jotain ainutlaatuista ja käsittämätöntä. Sen seurauksena maailma mullistui, eikä me sitä edes huomata, kun se on meille niin arkipäivää. Jos tänään Jeesus syntyisi maailmaan, ja ihmiset saisivat päättää miten siitä kerrottaisiin, olisi sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja tv:ssä jo pitkään ennen tapahtumaa, kova markkinointi tapahtumasta. Ihmisten ajatukset eivät mene samaa rataa kuin Jumalan ajatukset. Sen saivat huomata myös idäntietäjät. Mat. 2:1-2. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,  ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”  Idän tietäjät ajattelivat uuden kuninkaan syntyvän pääkaupungissa ja mahtimiesten tietävän tästä. Jos Jeesus olisi syntynyt herrojen keskelle, ei hän olisi voinut kohdata normaalia kansaa niin kuin hän pystyi köyhänä normaalina tuon ajan ihmisenä tekemään. Kukaan ei koettanut päästä Jeesuksen seuraan siksi, että oma asema olisi parantunut ja olisi saanut maallista valtaa ja rikkauksia.

Jumala toimii monesti näkymättömällä tavalla. Jeesuksen syntymää ei etukäteen markkinoitu kuin Joosefille ja Marialle. Ei ollut seinissä mainoksia, että sinä ja sinä päivänä Beetlehemissä syntyy siinä osoitteessa Jumala ihmiseksi. Enkelitkin ilmestyivät vähiten arvostetulle ihmisryhmälle, paimenille.  Ei Jeesuksen lapsuudessa kukaan nähnyt hänen Jumaluuttaan, ainut kerta kun mainitaan jotain kun Jeesus oli temppelissä keskustelemassa. Siellä kaikki ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Sielläkään Jeesus ei tehnyt ihmeitä ja merkkejä. Jumala oli valmis olemaan Jeesuksessa 30 vuotta ihan hiljaa. Julkisen toimintansa aikanakaan Jeesus ei tehnyt yhtään tunnustekoa sen takia, että ihmiset olisivat korottaneet hänet. Jeesuksen vaikuttimet olivat rakkaus ja sääli. Ihmisillä oli nälkä, hän teki ihmeen ruokkiakseen ihmiset. Hääpari oli joutumassa nolatuksi, kun viini loppui, Jeesus pelasti heidät häpeältä muuttamalla veden viiniksi. Salassa tämäkin, kukaan muu kuin palvelijat eivät tienneet mistä viini tuli.

Joskus meistä voi tuntua, että missä Jumalan vastaukset viipyy ja miksi Jumala ei vastaa rukoukseen. Joskus Jumala toimii aivan eri tavalla ja eri aikataululla kuin me. Me näemme asioista vain pintaa, mutta Jumala näkee ylhäältä koko kuvan. Jos Jumala tekisi niin kuin me haluamme, voisi lopputulos olla ihan toinen kuin se on silloin kun Jumala vie asiat päätökseen tahtomallaan tavalla. Joskus elämä voi viedä kivun kärsimyksen ja vaikeuksien kautta.

Varmaan paimenet, Maria ja Joosef ja ainakin opetuslapset odottivat, että Jeesus messiaana ottaa vallan ja vapauttaa Israelin Rooman vallan alta. Näin ei käynyt. Jumalalla oli jotain parempaa suunniteltuna. Kun ihmiset eivät nähneet asioita Jumalan näkökulmasta ja ei ymmärretty mitä Jeesus puhui, niin pettymys oli suuri. Ja lähdettiin pois seuraamasta Jeesusta.

Jumalalla oli halu, pelastaa ihmiset ja vapauttaa vangitut. Luuk.4:18. ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.”  Tuo sama halu on Jumalalla vielä tänäänkin. Jumala toimii meidän keskellä Pyhän Hengen kautta, saaden aikaan vapautusta ja pelastusta. Synnin sorto on kukistettu ja voimme olla tänään Jeesuksen omia, armossa kasvavia, kohti Jumalalle erotettua ja Jumalan mielen mukaista elämää.

Vaikka et näe tällä hetkellä asioita Jumalan näkökulmasta, älä luovuta, älä lähde pois Jeesuksen seurasta. Voit pyytää Jeesusta auttamaan ja tarvittaessa vapauttamaan. Voit pyytää kärsivällisyyttä ja voimaa. Muista, että Vapahtaja on syntynyt ja hän kuulee rukouksesi.  

Muutos

lähettänyt Riku Kaatrasalo 23.10.2017 klo 2.13

Muutos tarkoittaa tapahtumasarjaa, jonka seurauksena jokin asia tulee erilaiseksi kuin se oli ennen. Luonnollinen muutos on aina yleensä huonoa. Ruumiillisesti me muutumme, palautumiskyky heikkenee, jäsenet jäykistyvät ja voimat vähenee.

Muutos voi olla hyvään tai huonoon suuntaan. Siksi on hyvä miettiä mitä ja miten tulisi muuttua. Muutos muutoksen vuoksi ei ole riittävä peruste muutokselle. Tarvitsemme syyn muuttua. Muuten käy niin, että olemme tyytyväisiä tämän hetken tilanteeseen ja olemme muuttumatta. Kun tulemme uskoon, alamme rakentaa Kristus kallioille. 1.Kor.3:10. ”Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa.” Jos emme muutu ollenkaan uskoontulon jälkeen, se olisi sama kuin lopettaisi talonrakentamisen perustuksen ja ulkoseinien jälkeen ajatellen, on jo riittävän hyvä, että on ulkoseinät ja katto. Jumala haluaa kuitenkin antaa meille enemmän. Se kuitenkin tarkoittaa, että meidän tulee olla valmiita muuttumaan ja tarvittaessa tehdä jotakin muutoksen eteen.

Hengellisessä elämässä meillä tulisi olla muutosta koko ajan. Room.12:2. ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”  Ilman muutosta emme voi  tutkia Jumalan tahtoa elämässämme. Tuo mielen uudistuksen muutos on aina parempaan päin, koska raamattu kehottaa meitä muuttumaan Kristuksen kaltaisiksi. Room.8:29.

 2.Kor.3:18. ”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”  Kun katsomme ilman lain peittoa, voimme armosta muuttua. Lihallinen lainvaatimus itseltä tai toisilta, ei saa aikaan muutosta. Pyhä Henki saa aikaan muutosta. Tuo muutos, tai voisi sanoa pyhitys, ei tapahdu kerralla. Meidän tulee muuttua ja kasvaa. Vaikka Jumalan silmissä olemme kerralla muuttuneet Kristuksen ristintyön takia pyhiksi, inhimillisesti muutos ja eli pyhitys on jatkuvaa.

Meidän tulee olla valmiita siihen, että rutiinit ja tottumukset, jotka estävät hengellisen kasvun ja muutoksen, tulisi laittaa pois. Tässä mielessä muutos on poisoppimista.

Jatkuva muutos ja kasvu pitävät meidät nöyränä. Emme voi kehua olevamme parempia kuin toiset. Jos pidämme itseämme parempina kuin muut, ihan kuin fariseus rukoillessaan, emme muutu.

Muutos on epämiellyttävää. Paljon mukavampaa ja turvallisempaa olisi jos mikään ei muuttuisi. Siksi me tarvitsemme päättäväisyyttä ja halua muuttua. Muutos on prosessi, joka kestää koko elämän.

Yksilöuskovina tarvitsemme muutosta, mutta tarvitsemme sitä myös seurakuntana. Jos seurakunta ei muutu, se jää yhden tai kahden sukupolven ikäiseksi.

Vaikka jotkin asiat muuttuvat, on olemassa Raamatun Sana, joka ei muutu. Se tuo muutoksen keskelle tarvittavaa turvaa.  

Miten voi muuttua? Tässä joitakin asioita joita tarvitaan muutokseen:

Ensin pitää nähdä tarve muutokselle.

 Sen jälkeen pitää haluta muutosta.

Rukoile viisautta ja voimaa muutokseen.

 Tee jotain konkreettista asian eteen.

Kun olet tehnyt jotain, tarkastele oliko se hyvää.

Ristin sanoma

lähettänyt Riku Kaatrasalo 6.2.2017 klo 2.52   [ 6.2.2017 klo 2.53 päivitetty ]

Seurakunta on kovan haasteen edessä. Pitäisi olla trendikäs ja saavuttaa ihmisiä. Meidän tulee olla ajanhermolla, mutta ihmisten saavuttaminen ei saa viedä meitä kauemmaksi ristin sanomasta.  

1.Kor.1:22-24.” Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta,mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 

 Vielä nykyisinkin nämä kaksi hienoa asiaa ihmeteot ja viisaus voivat mennä ristin sanoman edelle. Ne kiinnostavat ihmisiä. Ihmeteko tai merkki tarkoittaa huomattavaa tapahtumaa. Varmasti ihmisiä tulisi kokouksiin, jos koko ajan ihmisiä paranisi ja heräisi kuolleista. Mutta jos sanoma Jeesuksen ristin kuolemasta ja syntien sovituksesta jää varjoon, ei sillä ole iankaikkisuuden kannalta merkitystä. Onhan se hyvä, että saa apua vaivoihinsa, mutta sitäkin tärkeämpää on se, missä vietämme ikuisuuden.

Toinen hienoa asia on viisaus. Olisi hienoa jos pystyisi vastaamaan kaikkiin moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin niin, että ihmiset ymmärtäisivät järjellä asioita. Nykyisin pitäisi pystyä selittämään hienosti kaikki asiat. Mutta tieto ei pelasta tai vapauta ketään. Esimerkiksi kaikki tietävät, että tupakointi on vaarallista. Siitä huolimatta monet polttavat tupakkaa. Kun Jeesus vapauttaa, niin tupakat jää siihen.

Ihmeet ja viisaus voivat seurata ristin sanomaa. Tässä järjestyksessä ne tuottavat oikeanlaista satoa Jumalanvaltakuntaan. Jos tärkeimpänä ovat ihmeet tai viisaus, tulee kalliolle ja orjantappuroihin kylvettyjä siemeniä. Ne eivät kanna satoa vaikka ensin näyttäisikin, että siellä kasvaa paljon viljaa.

Vaikka sanoma rististä ei ollutkaan tervetullut, se oli juuri sitä, mitä maailma tarvitsi. Juutalaisille oli vastenmielistä kuulla puhuttavan ristiinnaulitusta Messiaasta. He odottivat voittoisaa ruhtinasta, joka vapauttaisi heidät sortajan ikeestä. Kreikkalaisten mielestä usko henkilöön, joka heidän käsityksensä mukaan oli ristiinnaulittu rikollinen, oli yhtä mieletöntä. Meilläkin on käsityksiä siitä millainen Jeesuksen tulisi olla ja miten hänen tulisi toimia. Joskus meidän käsitys ja Jumalan näkökulma ovat erilaisia. Sekin meidän on hyvä tunnustaa ja silloin voimme olla vapaat katkeruudesta Jumalaa kohtaan, jos ei tapahdu niin kuin minä haluaisin. 

Rististä ja Jeesuksen verestä puhuminen on monelle liian julmaa ja karua. Eihän semmoisesta puhuminen ole sivistyneitten ihmisten asia. Mutta kun Jumalan säätämys syntien anteeksiantamisesta on vieläkin Jeesuksen veren kautta ja ristillä saadussa sovituksessa. Siksi emme voi jättää ristin sanomaa ja sen hulluutta syrjään, vaikka se on julmaa meille sivistyneille ihmisille. Tietyllä tavalla tämä saa meidät nöyräksi. Se ei ole sellainen aihe, josta voisi puhua sen kauneuden ja arvokkuuden takia. Se pitää kokea, että sen ymmärtää. Ihan kuin ilmestysmaja näytti hyvin vaatimattomalta ulospäin mutta sisällä oli kullalla koristellut paikat, saattaa meidänkin jutut Jeesuksesta vaikuttaa epäuskottavalta. Mutta kun uskaltaa kokeilla ja pääsee sisälle ilmestysmajaan kuin uskoonkin, on ihan erilainen näkemys asioihin. Ei ole vain ulkokohtaista, vaan itse koettua.

Jakeessa 24. puhutaan kutsutuista. Ketä he ovat? Kutsutut ovat Jeesukseen uskovia. Julistuksen aiheena ristin sanomassa oli henkilö, ei mikään filosofinen järjestelmä. Ristiinnaulittu Kristus oli ja on vastaus niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin. Jeesus on voimasi silloin kun sinun omat voimat ovat loppuneet. Hän on viisautesi kun et tiedä mitä sanoa tai tehdä. Jeesus on voima, joka vapauttaa ja viisaus tehdä oikeanlaisia valintoja elämässä. Tähän ristin sanomaan saat uskoa tänäänkin.

Maailman valo

lähettänyt Riku Kaatrasalo 1.1.2017 klo 5.52

Nyt olemme menossa kohti valoisampaa kevättä. Pikkuhiljaa päivät alkavat olla pitempiä. Pimein aika on taas ohitettu. Toivottavasti sinun elämässä tänä vuonna voisi olla aika, jolloin valo voittaa. Pimeyttä voi olla monenlaista, kuolemaa, sairautta, jonkun tärkeän asian menetystä ja syntiä.

Valo on lähtöisin Jumalasta. Hänen luonaan ei valo muutu varjoksi. Hän loi valon ja erotti valon pimeydestä. Hänen tahdostaan aurinko valaisee päivää sekä kuu ja tähdet yötä.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.” (Jes. 9;1) Näin profeetta Jesaja ennusti Jeesuksen maailmaan tulosta noin 700 vuotta ennen hänen syntymäänsä. Jesaja lupasi, että Vapahtaja toisi mukanaan ihmiskunnalle suuren valon. Hänen sanomaansa sisältyi realistinen muistutus: me asumme ihmisinä kuoleman varjon maassa. Vaikka olemme valossa, meillä on pimeitäkin asioita elämässä.

1.Piet.2:9. ”Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa.” Meidät on kutsuttu julistamaan Jumalan tekoja. Voimme olla valossa eli uskossa Jeesukseen, mutta samalla katsella pimeyttä, kaikkia niitä huonoja asioita jotka olisi pitänyt tehdä toisin omassa ja toistenkin elämässä. Tässä on se vaara, että ajatukset synkkenevät ja sen jälkeen teot ovat sen mukaiset. Lyödään hanskat tiskiin kun ei ole toimittu hyvin tai niin kuin itsestä olisi parasta. Mutta Sana kehottaa meitä katsomaan valoon ja ajattelemaan hyviä asioita. Fil.4:8. ”Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”

Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12. Niin kuin valo on maailmassa elämän perusedellytys, Jeesus on iankaikkisen elämän perusedellytys. Missä evankeliumin valo valaisee ihmissydämiä, siellä hengellinen pimeys väistyy.

Jeesukseen uskovia sanotaan maailman valoksi. Tämä toteutuu, kun opetuslapset ovat Jeesuksen yhteydessä ja todistavat Hänestä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ” Te olette maailman valo.” Matt. 5:14. Meidät on kutsuttu olemaan valona maailman keskellä, Jeesuksen todistajina. Näin vuoden alussa voimme miettiä olemmeko olleet valona maailmassa? Miten voimme loistaa tuota valoa tulevana vuonna entistä paremmin? Sinä voit rukouksin kysellä tätä ja kuuntele mitä Jumala puhuu sinun henkeesi.

Eräässä laulussa sanotaan: ”Valo pieni mulla on, se loistaa niin kirkkaasti. Kiusaaja tahtoo sen sammuttaa, se loistaa niin kirkkaasti. Piiloon en sitä pane en.” Älä surkuttele sitä, miten pieni tai lepattava liekkisi on. Niin pitkään kun annat sen loistaa, etkä laita sitä piiloon, se voi antaa valoa pimeyteen. Muista, että valon lähde et ole sinä. Siksi meille ei jää muuta tehtävää kuin valon pitäminen esillä.

Valon lähteitä on monenlaisia. Jokaisella on oma käyttötarkoitus. Kaikille niille on yhteistä se, että niiden on tarkoitus tuoda valoa. Siksi ei kannata verrata omaa valoa toisten valoon. Tarvitsemme monenlaisia valonlähteitä. Meillä on erilaisia paikkoja missä voimme olla valaisemassa. Auton lisävalot ovat tarpeen pimeällä ajaessa, mutta ne ovat liian kirkkaat tunnelmavalaisuun. Mekin voimme omalla paikallamme olla valaisemassa. Emme voi olla samalla tavalla loistamassa jokaiselle. Uskalla loistaa sitä valoa, joksi Jumala on sinut luonut.

Kristuksen maailmaan tulo merkitsi uuden mahdollisuuden avautumista. Meidän ei tarvitse ihmisinä paeta elämään kuuluvaa kärsimystä ja surua. Mutta sen keskellä saamme turvallisesti tietää, että Vapahtaja syntyi tuodakseen ihmiskunnalle ikuisen valon, aidon ilon ja elävän toivon, joiden lähde on Jumalan omassa todellisuudessa. Eletään rohkeasti valossa ja Jumalan maailman todellisuutta tänä vuonna.

Jeesuksen syntymä

lähettänyt Riku Kaatrasalo 21.12.2016 klo 2.14   [ 21.12.2016 klo 2.15 päivitetty ]

Luuk.1:26-31, 34-35. ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.  Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.”

Jesaja 7:14: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” Tämä merkki on uskossa vastaanotettava, koska jos ei usko Jumalan ihmeeseen, ajatellaan tämän olevan legendaa. Jos nainen tulee raskaaksi, ei se ole mikään ihme. Mutta se on ihmettä, että tulee ilman miestä raskaaksi.

Olisi luullut, että tämä Vapahtaja, Kristus ja Herra, olisi syntynyt hänen arvonimiään vastaavaan ympäristöön. Odotusten vastaisesti Jeesus ei kuitenkaan syntynyt ylhäiseen kuninkaalliseen kotiin, vaan ”tavalliseen” Jumalaa pelkäävään perheeseen. Jeesuksen vanhemmat, Joosef ja Maria, olivat köyhiä. Tiedämme pariskunnan köyhäksi paitsi syntymän olosuhteista, mutta etenkin siitä, että he antoivat Jeesuksen syntymään liittyväksi uhriksi vain säädetyn minimin eli "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa" (Luuk. 2:24). Tuo uhri oli minimi ja se oli tarkoitettu vain heille, ketkä olivat köyhiä:

"Jos hänen varansa eivät riitä lampaaseen tai vuoheen, hän tuokoon rikkomuksensa sovitukseksi kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi." (3. Moos. 5:7)

Jumala ei valinnut Joosefia ja Mariaa messiaan vanhemmiksi vain heidän köyhyytensä takia, vaan siksi, että heidän sydämensä olivat valmiita vastaanottamaan Jumalan lupauksen. Isä Jumalalle ei näet ollut lainkaan olennaista, kuinka loistokkaat hänen poikansa aineelliset lähtökohdat olivat.

Jumala kaikkitietävänä tiesi Marian nöyryyden. Hän uskalsi kysyä Mariaa tähän tehtävään. Jos Maria olisi ollut ylpeä, hän olisi voinut vastata: en varmasti halua tämmöistä häpeää ja taakkaa itselleni. Mitä ihmiset ajattelevat kun huomaavat minun olevan raskaana enkä ole naimisissa? Nöyränä Herran palvelijana Maria suostui vaikka se saattoi olla häpeällistä toisten silmissä.

Jumala haluaa kohdata ihan tavallisia ihmisiä. Maria oli aivan tavallinen nuori nainen, jolle Jumala antoi mahtavan tehtävän olla Vapahtajan äiti. Jumala haluaa kohdata sinuakin aivan tavallista ihmistä. Hän voi antaa sinulle tehtävän. Oletko valmis ottamaan sen vastaan vaikka kaikki eivät ymmärtäisi sitä, ihan niin kuin eivät uskoneet ja ymmärtäneet Mariankaan tehtävää.

 

Terve oppi

lähettänyt Riku Kaatrasalo 20.11.2016 klo 3.30   [ 20.11.2016 klo 3.33 päivitetty ]


Varmaan meillä jokaisella on halu, että tapahtuisi ihmeitä ja merkkejä ja ihmisiä tulisi uskoon. Mihin hintaan me sitä haluamme? Katsotaanko sormien läpi harhaoppeja, jos tapahtuu ihmeitä?

Me uskovina ihannoidaan monesti kun on isoja tapahtumia ja voimallisia julistajia siellä. Paljonko niistä on jäänyt käteen kun arkielämä koittaa? Nyt en kritisoi sitä, että Jumala käyttää joitakin voimallisesti. Joskus kuitenkin ratsastetaan sillä, että Jumala toimii jonkun kautta. Siinä pahimmillaan käy, että julistaja ylpistyy ja homma lähtee vinoutumaan ja mennään pois terveestä opista. Lopputuloksena Jumala ei saa kunniaa vaan pikemminkin häpeää. Jumalanvaltakunta ei kasva tällaisten tekijöiden kautta. Seurakuntiin ei tule yhteyttä vaan riitaa. Silloin hedelmistä tuntee puun, että se ei ole hyvä. Tällaisten julistajien kautta voi tapahtua mahtaviakin asioita ja ihmisiä tulee uskoon, mutta hedelmä ei ole pysyvää. Joh.15:16. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.” Uskon, että epäterveen opin kautta tulleet hedelmät eivät ole pysyviä.

Iso Raamatun tietosanakirja sanoo seuraavaa: ”Harhaoppeja syntyy seurakunnassa silloin, kun Jumalan Henki ei pääse tekemään pyhittävää työtään sen keskellä. Harhaoppiset vetoavat usein vääriin auktoriteetteihin (näkyihin, ilmestyksiin ym.) ja keräävät ympärilleen »omia joukkoja». He taistelevat opinkappaleitten puolesta, jotka ovat ristiriidassa apostolien julistaman totuuden kanssa”

Mikä on epätervettä oppia? Semmoinen joka on selkeästi Raamatun sanan vastaista. Meillä voi olla erilaisia painotuksia opetuksessamme, kuitenkaan olematta epätervettä.

Nykyisin Suomeenkin tulee mahtavia julistajia, joiden oppi on kyseenalaista. Siksi on tärkeää tietää mitä Sanassa sanotaan. 1.Tim.4:1.”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivajien oppeja.” Tarvitsemme seurakunnassa henkienerottamisen armolahjaa, jolla voimme selkeästi sanoa mistä lähteestä puhuja ammentaa toimintansa. Yksittäisen puheen perusteella ei vielä pysty arvioimaan kaikkea. Kun katsoo pitkältä ajalta hedelmää, se kertoo onko Jumala ollut siunaamassa häntä ja hänen työtään.

1.Tim.6:3-5. ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,  alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” Terve oppi saa aikaan yhteyttä, mutta väärä oppi saa aikaan tappeluja. Yleensä nämä epäterveet opettajat pyrkivät saamaan opeillaan valtaa ja rahaa. Heiltä puuttuu nöyryys.

Kun tapahtuu jotain poikkeavaa, meillä alkaa sisällä hälytyskellot soida. Jos tulee epäilyksiä, niin on hyvä rohkeasti kysyä ja kyseenalaistaa. Jos asiat ovat Jumalasta, kyseenalaistaminen ja kysely vaan vahvistaa Jumalan tekoja.

1.Tess.5:19-21. ”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” Tarvitaan käytännössä Jumalan konkreettista toimintaa, karismaattisuutta. Ilman käytäntöä meillä on vain teoria ja se muuttuu helposti uskonnolliseksi suorittamiseksi. Me olemme kokonaisuuksia ja tarvitsemme tasapuolisesti tervettä ravintoa. Jos lampaat olisivat kuivalla ja huonokasvuisella alueella syömässä sen takia etteivät vahingossa syö jotain väärää kasvia, niin se jättää lampaat kitukasvuisiksi ja nälkäisiksi. Jumala haluaa, että meillä olisi tuoretta ruohoa ja Jeesus johdattaa meitä vihreille niityille.

Annetaan Pyhän Hengen toimia keskellämme ja pyydetään enemmän armolahjoja. Oikein käytettynä ne rakentavat seurakuntaa. Arvioiden lahjojen käyttöä rakkauden hengessä pysymme terveessä opissa.

 

Toivo, kirkkaus ja voima

lähettänyt Riku Kaatrasalo 2.10.2016 klo 6.11

Elämässä on tilanteita kun tuntuu, että ollaan umpikujassa. Voi tuntu, että on pimeyden keskellä ja kaikki omat voimat ovat loppuneet. Näiden ajatusten kanssa voit lukea, mitä Raamattu sanoo meille.

Ef.1:17-19. ”Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän  voiman vaikutuksen mukaan.”

Tässä ei puhuta vain viisauden ja ilmestyksen saamisesta. Paavali rukoili, että he pääsisivät osallisiksi siitä Hengestä, jonka ominaisuuksia viisaus ja ilmestys ovat. Jeesus kirkastuu yhä enemmän sille, jota Pyhä Henki opettaa. Jeesuksessa ja kolmiyhteisessä Jumalassa on niin paljon enemmän kuin osaamme ikinä kuvitella tai ymmärtää. Pyhä Henki opettaa meitä tuntemaan Jumalan.

 ”Sydän” tarkoittaa tässä ihmisen hengellistä luontoa. Mitä toivo on? Jos meiltä puuttuu toivo paremmasta, masennumme ja elämänhalu häviää meistä. Sana antaa meille todellisen toivon, joka kantaa iankaikkisuuteen asti. Hepr.6:18-19.  ”Näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei voi valehdella, me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.”

Toivo on ankkuri. Kun ankkuri on veneessä tai laivassa, siitä ei ole hyötyä. Silloin vain ajelehtii myrskyjen armoilla. Vasta kun ankkuri kiinnitetään siitä riippumattomaan kohteeseen, siitä on apua. Meidän toivon ankkuri on Jeesuksessa. Jeesus meni edeltä esiripun tuolle puolelle. Hän on jo taivaassa kaikkein pyhimmässä, Jumalan läsnäolossa. Sinne meidän uskon ankkuri on kiinnitetty. Siksi mikään myrsky ei voi poistaa toivoa elämästämme. Yksi esimerkki toivon menettämisestä on Paavalin merimatka Roomaan. Apt.27:15,20,22-25. ”Moneen päivään ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä, ja kun kova myrskykin painoi päälle, meiltä katosi lopulta kaikki toivo pelastumisesta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat.' Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.”

Vaikka kaikkien toivo oli mennyt, Jumala antoi Paavalille toivoa, joka jakoi sitä muillekin. Mekin voimme olla toivon lähettiläitä tämän ajan ihmisille. Ne jotka tuntuvat olevan täysin eksyksissä ja ajattelevat, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kuolla pois, niin Jumala voi antaa sinun välityksellä toivoa tuohon tilanteeseen. Ole käytettävissä. Älä sano, ettei tuo kuulu minulle. Jumalan antama elämä on mahtava ja kallis asia. Se on ainutkertaista uniikkia. Mutta sielunvihollinen haluaa varastaa, tappaa ja tuhota elämää, koska tietää sen, että sinun elämä on parhaimmillaan edistämässä Jumalanvaltakuntaa ja tuhoamassa hänen aikeitaan.

Jumalan kirkkaus asuu meissä. Vaikka me ei itse sitä nähdä tai aistita, on meissä sisimmässä Pyhä Henki, joka on tuo kirkkauden meihin. Nyt ei pidä ymmärtää tätä kirkkautta meidän hyvyydeksi tai pyhyydeksi. Se on Jumalan kirkkautta. Kirkkaus on perintöä, jota saamme Jeesuksen kanssaperillisinä. Kirkkaus tarkoittaa suppeasti sanottuna Jumalan kunniaa ja valtaa. Täällä ajassa tuo kirkkaus ei voi olla täydellistä, mutta jotain voimme nähdä ja kokea Jumalan kunniasta.

Jumala antaa voimaa meitä kohtaan. Jumalan voiman suuruutta emme pysty ikinä ymmärtämään. Kuitenkin tarvitsemme tiedon ja uskon siitä, että Jumala on voimallinen. Kun meillä on tietoa ja uskoa, voimme pyytää tuon voiman ilmestymistä. Tuo voima vaikuttaa syntikahleiden katkeamista, se antaa voimaa katkaista vääränlaiset ajattelumallit ja parantaa sairaita. Jumalan voima on konkreettista, ei mitään kosmista voimaa. Voima saa aikaan näkyviä asioita elämässäsi.

Jumalan kirkkaus ja voima on niin mahtavaa, että voimme vain hyvin rajallisesti saada siitä maistiaisia. 

Palatko intoa vai savuttaako silmiin?

lähettänyt Riku Kaatrasalo 4.9.2016 klo 7.26   [ 30.9.2016 klo 23.53 päivitetty ]

Millaisen elämäsi filminauhan haluaisit nähdä kuolinhetkellä? Minkä vuoksi elät? Mikä on elämäntehtäväsi? Mikä on kutsumuksesi? Mitä sellaista voit tehdä, että sillä olisi ikuisuusarvoa?

”Kaikilla muilla”- valhe voi olla mielessäsi kun ajattelet tehtäviäsi. Saatat kaivaa talenttisi maahan, kun se ei ole yhtä hieno tai mahtava kuin tuolla toisella. Sinun ei tarvitse välttämättä osata mitään erikoista. Jokaisella meillä on jonkun tutkimuksen mukaan noin 500- 700 kykyä ja lahjaa. Millä niistä voit ja haluat palvella? 1.Piet.4:10. ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.”

Entä jos tekeminen tuntuu työläältä ja tekemisen palo on vaihtunut silmiin savuttamiseen? Kysy itseltäsi mistä se johtuu. Onko se ulkonaisista asioista johtuvaa vai sisältä tulevaa haluttomuutta? Kun savuttaa silmiin niin kannattaa kertoa siitä jollekin toiselle. Ja jos hommat menevät putkeen, niin asiat jotka rassaavat voidaan korjata yhdessä.

Jos aiot saada mielekkään elämän, saat sen kun annat omastasi muille. Mat.10:39. ”Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” Seurakunta on hyvä paikka antaa omasta muille. Jumala on tarkoittanut sen niin, että voimme palvella seurakunnan kautta toisia ihmisiä.

Tässä ajassa on vaarana, että uskovatkin etsivät seurakunnasta siunauksia ja etuja itselleen. Jokaisella seurakunnan jäsenellä on vastuuta ja velvollisuuksia, joista me olemme kerran tilillä Jumalalle. Mutta tekeminen on täysin vapaaehtoisia. Haluatko olla omalta osaltasi rakentaa Jumalan valtakuntaa vai olla sivustaseuraajana?

Hab.2:1. ”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa.”  Seisotko sillä paikalla, johon Jumala on sinut kutsunut? Oletko tähystänyt ja kuulostellut, mitä Jumala puhuu sinulle? Oletko valittanut tilanteesta Jumalalle?

Mitä näet seurakunnassa? Näetkö hankalat ihmiset, synkän tulevaisuuden ja uhkakuvat? Vai näetkö yhteistyön voiman, uusia mahdollisuuksia ja sen, että Jeesus on lopullinen voittaja?

Annatko Jumalalle luvan käyttää sinua? Sen jälkeen kannattaa kuunnella mitä Pyhä Henki puhuu hiljaa sisimmässä. Voi olla, että sinulle tulee mahdollisuus rukoilla jonkun puolesta ihan keskellä kylää. Joku valittaa jotain elämästään. Oletko valmis tarttumaan siihen tilaisuuteen? Uskallatko kysyä, saanko rukoilla tässä sinun kanssasi?

Rakasta! osa 2.

lähettänyt Riku Kaatrasalo 5.6.2016 klo 8.52   [ 5.6.2016 klo 8.55 päivitetty ]


Rakkaudetta jääneet eivät välttämättä kykene rakastamaan – rakastamisen kyky vaatii rakastetuksi tulemista. Rakkautta ei voi opettaa, vaan sitä tartutetaan. – Terapeutti ja vankilapappi Markku Yli-Mäyry.

Rakastamiseen tarvitaan sekä anteeksiantamista, että pyytämistä. 1.Kor.13:5. sanoo: Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Tuossa jakeessa sanotaan myös että rakkaus ei katkeroidu. Pahan muistelu aiheuttaa katkeruutta ja katkeruus estää rakkauden. Meillä on valinnan vapaus, jäämmekö katkerien ajatusten valtaan vai luovutammeko asiat Jumalan käsiin.

Corrie ten Boom: Corrie oli 1947 julistamassa Munchenissa Jumalan anteeksiantamuksesta. Hän oli julistanut, että kun tunnustamme syntimme, Jumala heittää ne merenpohjaan, ja ne ovat ikuisesti poissa. Rannalla on kyltti: kalastaminen kielletty.

Kokouksen jälkeen eräs mies raivaa tiensä Corrien luokse. Corrie tunsi tuon miehen olleen Ravensbruckin vartijana, yksi julmimmista. Entinen vartija seisoo käsi ojennettuna ja sanoo: ”Hieno sanoma neiti! Kuinka hyvä onkaan tietää, että kaikki syntimme ovat meren pohjassa.” Mies ei muistanut häntä, mutta Corrie muisti miehen. Mies sanoi:” Mainitsit puheessasi Ravensbruckista. Olin vartijana siellä, mutta sen jälkeen minusta on tullut kristitty. Annatko anteeksi minulle syntini?” Corrien sisko oli kokenut hitaan ja hirveän kuoleman tuolla leirillä. Pyyhkisikö tuo anteeksipyytäminen sen hirvittävän tosiasian pois päiväjärjestyksestä?

Corrie tiesi, että hän oli saanut yhä uudelleen anteeksi, mutta itse ei voinut antaa anteeksi. Corrie rukoili: Jeesus auta minua! Hän työnsi kätensä kohti miehen kättä. Silloin lämpö virtasi käsivartta pitkin Corrieen. Kyyneleet silmissä hän sanoi:” Annan anteeksi teille, veli.” Anteeksiantaminen ja rakastaminen ovat valintakysymys. Corrie teki valinnan ojentaa kätensä, sen jälkeen Jumala antoi voimaa antaa anteeksi. Samoin meillä on valinta rakastammeko vai olemmeko välinpitämättömiä tai jopa vihan ja katkeruuden vallassa.

 Room 5:5. ”Toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Tässä puhutaan toivosta, joka asiayhteydessä tarkoittaa armoa. Kenelläkään meillä ei ole itsessä voimaa rakastaa vaikeissa tilanteissa. Siksi tarvitsemme Jumalan antamaa armoa, joka luo toivoa. Liha saa meissä vallan, ellemme luovuta asiaamme Jumalan käsiin. Onneksi meille on annettu puolustaja Pyhä Henki, joka auttaa meidän heikkouksia. Hän tietää mikä on sinun heikko alueesi. Hän tukee ja nostaa sinua, silloinkin kun olet langennut tuolla heikolla alueella. On se sitten lastenkasvatus, aviopuolisona oleminen, toisten huomioon ottaminen tai joku muu asia. Snl.24:16: ”Vaikka vanhurskas kaatuisi seitsemän kertaa, hän nousee jälleen.”

Monesti kyse on siitä, että yritänkö itse omin voimin vai annanko Jumalan tehdä Pyhän Hengen kautta työtä minussa. Jotkut voivat olla suorittajia elämässään. Suorittajan voi olla vaikeaa antaa Jumalan tehdä työtä sisimmässään ja sen vaikutuksen näkymistä tekoina, pitäisi itse jotakin saada aikaan, mielellään nopeasti. Voi olla, että Jumala kasvattaa tällä tavalla kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä suorittajankin elämässä.

Rakastaminen on itsekkäälle lihalle mahdotonta. Mutta kun rehellisesti tunnustaa Jumalalle tarvitsevansa apua rakastamisessa, antaa Pyhä Henki meille siihen voimaa. Ja silloinkin kun huomaa epäonnistuneensa, anteeksipyytämisellä on mahtava vaikutus tilanteen korjaamiseen. Joskus me kovakalloiset ihmiset emme edes huomaa epäonnistuneemme ja loukanneemme toista, niin silloin loukatun on hyvä antaa anteeksi. Jos siihen ei pysty, niin rukoile, että Jumala antaisi kykyä antaa anteeksi.

Rakasta!

lähettänyt Riku Kaatrasalo 21.4.2016 klo 2.11

Jeesus vastaa lainopettajalle Matteuksen evankeliumissa: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?”

 Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (22:35-40).

Jeesus sanoo, että suurin käsky on rakastaa Jumalaa. Heti perään hän kuitenkin toteaa, että toinen yhtä tärkeä on rakastaa lähimmäistään.

Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin kulkevat yhdessä. Monesti pyrimme jakamaan nämä kahtia, pitämään ne erillään. Näitä kahta rakkautta ei voi kuitenkaan erottaa toisistaan. Jos meillä ei ole rakkautta veljiimme ja sisariimme, emme rakasta Herraammekaan oikein. Monesti tahdotaan kieltää Jumalasuhteemme tila. Rukoilenhan minä ja luen Raamattua, käyn kokouksissa jne. Jumalasuhteen läheisyys ilmenee käytännössä horisontaalisella tasolla. Se johtaa rakkauden tekoihin ja toisten palvelemiseen. Tekopyhyys taas nostaa ihmisen jalustalle ja erottaa samalla hänet muista ihmisistä. Emme voi olla hyviä uskovia ilman, että rakastaisimme seurakuntaa. Mikä seurakunta on? Se ei ole rakennus vaan ihmiset.

Meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä kuin itseä. Jumalan rakastaminen näkyy siinä, että toimii Sanan mukaan. Voi olla, että et jostakin syystä voi rakastaa itseäsi, vaan inhoat itseäsi. Silloin ei pysty rakastamaan toisia ihmisiä. Nämäkin sisäiset haavat voit käydä läpi jonkun toisen ihmisen kanssa ja rukoilla yhdessä näiden puolesta. Jos se ei auta pitemmän päälle, kannattaa käydä myös psykiatrin kanssa asioita läpi.

Mutta käsky rakastaa on hankala, koska sen toteuttaminen käytännössä on monesti vaikeaa.  Rakastamiseen tarvitaan kaksi osapuolta, jos ei oteta itserakkautta lukuun. Rakkaus on syvältä tulevaa ja kokonaisvaltaista. Siksi sitä ei voi näytellä koko ajan. Hetken aikaa pystyt olemaan nätisti toisen ihmisen kanssa, mutta kun olet koko ajan hänen kanssaan, näet ne huonotkin puolet ja pahimmillaan voit olla todella ilkeä. Silloin kun toinen ei miellytä sinua, kysytään rakkautta olla hänen kanssaan ilman, että syntyy hankaluuksia.  

Rakastaminen on tunnetta ja ennen kaikkea tahtomista. Kumpi päättää sinun rakastamisesi?

Siksi tarvitaan tahtomaailman luovuttamista Jeesukselle. Vaikka olemme uskossa, emme voi rakastaa vaikeissa tilanteissa toisia, jos Jeesus ei pääse vaikuttamaan meidän tahtoomme.

Rakastava ihminen välittää ja uskaltaa kohdata vaikeatkin asiat. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

1.Kor.13:4-7. ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.  Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”  Meillä kaikilla on kasvamista rakkaudessa. Kukaan ei ole täydellinen näillä alueilla.

Jumalan rakkaus on Pyhän Hengen kautta vuodatettu sydämiin (Room.5:5.) Siksi tarvitsemme uudestaan ja uudestaan Pyhän Hengen täyteyttä.  Silloin me voimme rakastaa niin kuin tulee. Eikä silloin tarvitse itse yrittää omin voimin puristaa rakkautta itsestä.

1-10 of 42