Pastorinpalsta‎ > ‎

Kärsimys

lähettänyt Riku Kaatrasalo 18.8.2015 klo 2.53   [ 18.8.2015 klo 2.55 päivitetty ]


Me ihmisinä kärsimme monista vaivoista ja sairauksista. Kun olemme näissä kärsimyksissä ne herättää meissä kysymyksen, miksi? Vaikka rukoilemme ja pyydämme Jumalaa parantamaan, eivät kaikki parane. Siksi tarvitaan tervettä tasapainoa parantamisessa ja siitä opetettaessa. On hyvä tiedostaa, ettei kaikki välttämättä parane, mutta on tärkeää siitä huolimatta rukoilla parantumista. On väärin luvata kaikkien parantumista tai olla rukoilematta keneenkään puolesta, kun emme ole varmoja, että paraneeko ihminen.

Mielellään näkisi sen, kun menee rukoilemaan jonkun sairaan puolesta, että hän paranisi. Mutta jos hän ei paranekaan, meillä on mahdollisuus olla opettelemassa sairaan vierellä kulkemista. Helposti hengellisissä piireissä puhutaan parantumisesta ja huomioidaan vaan parantuminen. Entä ne jotka eivät paranekaan?

Jobin kirja kuvaa hyvin sitä, kun Jumala ei parannakaan. Job 1:1-3. kertoo Jobin siunatusta elämästä.”Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.  Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.  Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.” Me voimme lukea Jobin kirjasta, miten Jumala antoi paholaiselle valtuudet vaivata Jobia tiettyyn rajaan asti. Tätä tietoa ei ollut Jobilla, eikä hänen ystävillään. Siksi monesti ohitamme Jobin kärsimyksen, koska tiedämme, että lopussa kaikki kääntyy hyväksi. Job menetti kaiken omaisuutensa, lapsensa ja terveytensäkin. Nämä kokemukset saivat Jobin ymmälle, koska hänen kokemuksensa eivät sopineet yhteen yleisesti hyväksytyn teologisen käsityksen kanssa siitä, että mikään paha ei kohtaa Jumalan mielenmukaisia ihmisiä. Job vaatikin Jumalalta vastauksia, mutta hänen kärsimystään lisäsi se, että Jumala tuntui vaikenevan.

Jobin ystävät Elifas, Bildad ja Soofar tulivat lohduttamaan Jobia. Auttajat omasivat samanlaisen näkemyksen Jumalasta kuin Job, Jumala ei salli vanhurskaalle pahaa. Job 4:6-8. ”Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?  Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?  Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. Elifas sanoi myös, että voiko kukaan olla vanhurskas Jumalan edessä. 4:17. ”Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?”  Ja vielä hän sanoi jakeessa 5:27, että me olemme oikeassa. ”Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari.”  Tämmöinen lohduttaminen ennemminkin lyttäsi Jobia ja asetti hänen elämänsä kyseenalaiseen valoon. Monesti uskovina olemme mielestämme oikeassa ja siksi meidän ei tarvitse miettiä ja tarkastaa näkökantaamme.

Bildad puolusti Jumalaa Jobin sanoja vastaan. Job 8:3. ”Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?”  Teologiset periaatteet voivat olla hyviäkin, mutta kaikkea elämän moninaisuutta ei kuitenkaan voida ahtaa poikkeuksetta teologisiin kaavoihin. Meidän käsityskyky ei riitä täydelliseen ja kaiken kattavaan oppiin Jumalasta.

Soofarin lääke kaikkiin ongelmiin ja kysymyksiin oli parannuksen tekeminen ja kääntyminen Jumalan puoleen, niin silloin kaikki järjestyisi. Job 11:13-17. ”Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -  mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi - silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.  Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.”

Elihukin puhui Jobia vastaan, vaikkakin lievemmin sanoin kuin edeltäjänsä. Job 36:5-11. ”Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä, niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään, avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.”

Viimein Jumala puhuu Jobille mutta ei vastaa hänen miksi kysymykseen. Job näkee jotain Jumalan suuruudesta ja ymmärtää olla kyselemättä asioita jotka ei kuulu hänelle ja joita hän ei voi ymmärtää. Job 39:37-38. "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."

Valtter Luoto sanoo RV- artikkelissaan 20.11.2013: ”Jobin ystävät olivat niin oman teologiansa sitomia, että he eivät kyenneet näkemään Jobin todellista hätää ja kuuntelemaan häntä. He uskoivat omien ajatuksiensa olevan Jumalan vastaus Jobille. Kärsivä hurskas ei sopinut heidän teologiaansa eikä siihen maailmanjärjestykseen, jonka he olivat omaksuneet. Tässä on yksi Jobin kirjan keskeinen opetus myös nykyisille sielunhoitajille. Usein omaksutaan raamatunlauseilla vahvistettu yleinen kaava Jumalan toiminnalle, ja tämä teologinen kaava sanelee hädässä olevalle annettavat vastaukset.”

Luoto jatkaa artikkelissaan: ”Mitä pienempi on meidän Jumalamme, sitä enemmän meillä on hänelle kysymyksiä ja vaadimme häneltä vastauksia. Mitä suurempana kohtaamme Jumalamme, sitä enemmän haluamme vain olla hiljaa hänen suuruutensa edessä, koska luotamme, että kaikki asiat ovat hänen hoidossaan.” Useinkaan meillä ei ole oikeita sanoja antamaan kärsivälle hyviä vastauksia, mutta voimme olla rinnalla kulkemassa, kuuntelemassa ja rukoilemassa.

Comments