Käskyt – taakka vai siunaus?!

Jo ensimmäiset ihmiset paratiisissa joutuivat valitsemaan, miten maailmaa katsotaan. Katsotaanko sitä kieltojen, vai kaiken sen hyvän pohjalta, mitä Jumala oli luonut ihmistä varten. Ihminen valitsi kieltojen katsomisen ja niiden rikkomisen. Seuraukset olivat katastrofaaliset.

Pienelle lapselle sanotaan, että hella on kuuma ja siihen ei kannata koskea. Jos lapsi koskee kuumaan hellaan, hän saa pahimmillaan ikävät muistot ihoonsa koko loppuelämäkseen. Samoin Jumala on sanonut meille ihmislapsille Raamatussa moraalisia rajoja, jotka suojelevat meitä vahingoittamasta itseämme. Kukaan ei väitä, että pieni lapsi voi koskea kuumaan hellaan niin, ettei siitä seuraa mitään vakavaa. Mutta Jumalan antamista turvatekijöistä monet ovat sitä mieltä, että ne ovat vanhentuneita. Me voimme rikkoa Raamatun antamia moraalisia sääntöjä, eikä siitä seuraa mitään. Näin ajatellen ihmiset koskevat ”kuumaan hellaan”, eli tekevät tekoja joista Raamattu sanoo, etteivät ne ole Jumalalle mieleen. Sen seurauksena ihminen rikkoutuu henkisesti ja jopa fyysisesti.

Paavali antaa hyvän esimerkin. Efesolaiskirjeessä 5:18. sanotaan, että meidän ei tulisi juopua. Jos me olisimme noudattaneet tätä kehotusta, kuinka monelta onnettomuudelta ja ikävältä asialta olisimme säästyneet ja tulisimme säästymään, jos sitä noudatettaisiin.

Raamattu osoittaa, mitkä asiat ovat Jumalan mielenmukaisia ja mitkä eivät. Ne asiat mitkä eivät ole Jumalalle mieluisia, tuhoavat meitä ja niistä Raamattu antaa meille ohjeita ja käskyjä. 1.Joh.5:3. ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.” Jos haluamme olla Jumalan yhteydessä ja päästä taivaaseen, meidän on luettava Raamattua ja sovellettava sen opetuksia elämässämme.