Rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne

Room. 12:9-11. ”Olkoon rakkautenne vilpitöntä, vihatkaa pahaa ja pitäkää hyvästä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää olko toimissanne velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa.”Tässä puhutaan kaikkiin ihmisiin kohdistuvasta rakkaudesta. Vilpitön sana on tässä Kreikaksi teeskentelemätön. Vilpitön rakkaus on sitä, että ei puhu kasvotusten toista ja selän takana toista. Kristityn vaeltaminen rakkaudessa heijastaa sitä rakkautta, jonka hän on ottanut vastaan Kristuksessa. Ef 5:2. ”Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle .” Pahan vihaaminen on sitä, ettemme hyväksy omassa elämässä tai yleisestikään pahaa, joka on Sanan valossa väärää toimintaa. Ettemme löisi ihmisiä maan rakoon pahaa vihatessamme, tarvitsemme rakkautta ja kunnioitusta toisia kohtaan. Uskovien tehtävä on olla pitämässä esillä Raamatun totuuksia. Ilman Jumalan antamaa rakkautta meistä tulee julmia toistemme tuomareita, jotka vaativat toisilta täydellisyyttä ilman, että auttaa millään tavalla toista pääsemään huonoista asioista eroon. Meistä tulee fariseuksia, joista Jeesus sanoi Mat.23:4. ”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa.”

Tarvitsemme aktiivista otetta pitääksemme kiinni hyvästä. Jos emme tietoisesti pidä kiinni hyvästä, se luisuu sormista ja tilalle alkaa tulla huonoja vaikutteita. Fil.4:8. ”Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Kyynisyys ja huonojen asioiden ajattelu valtaavat meidät, jos emme pidä kiinni hyvästä.

10. jakeessa puhutaan, että uskovien tulee rakastaa toisiaan yhtä hellästi ja vilpittömästi kuin läheiset sukulaiset. Paras kuva tästä on vanhempien rakkaus pientä avutonta lasta kohtaan. Rakkaus-sana on tässä filadelfia. Se kuvaa sukulaisten välistä rakkautta. Jeesukseen uskovina olemme sisaria ja veljiä keskenämme. Käytännössä voimme osoittaa tällaista rakkautta auttamalla, rohkaisemalla ja kannustamalla toisiamme.

Meillä uskovilla tulisi olla kova kilpailu käynnissä koko ajan. Ei siitä, kuka paras rukoilija tai kovin evankelioimaan vaan toisten kunnioittamisessa.

Wikipedia määrittelee kunnioituksen näin: ”Kunnioitus on myönteinen, ihmistä tai muuta entiteettiä kuten kansakuntaa tai uskontoa kohtaan tunnettu ihaileva tai arvostava tunne.” Kunnioittava puhe ja käytös arvostavat ihmistä Jumalan luomana persoonana ja kunnioittava ihminen ei loukkaa toisia. Toisia kunnioittavan puheen sävy on arvostava eikä halveksiva. Fil.2:3. ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne.” Ihminen on arvokas ja siksi kunnioitettava, osaamisen tasosta tai virheistä huolimatta.

11. jakeessa puhutaan, että meidän tulee olla ahkeria eikä velttoja tekemään niitä toimia, joissa palvelemme. Velttous tarkoittaa tässä myös pidättyväisyyttä ja epäröimistä. Jos aina epäröi ja varmistelee, ei ikinä saa aikaan mitään.

Meidän tulee olla Hengessä palavia tai kiehuvia. Helposti kiehumme lihassa. Kun koemme vääryyttä, annamme samalla mitalla takaisin tai korkojen kanssa. Hengessä palava ei toimi näin vaan on rakkaudellinen ja pystyy antamaan anteeksi.

Palveleminen tarkoittaa tässä orjana raatamista toisen vallan alaisuudessa. Orjalle tärkeintä oli isännän tahto. Samoin meillekin tulee olla Jumalan tahto tärkeintä. Jumala ei ole huono isäntä, joka ruoskii ja pitää kahleissa vaan hän on hyvä ja armahtava isäntä. On hyvä tietää, että palvelemme Jumalan vallan alla. Mikään paha ei voi voittaa meitä, vaikka se vaikeuttaisikin palvelemistamme, koska Jeesus voitti pahan vallat ja voimat. Emme tee asioita omassa vallassa vaan Jumalan valtuuksilla. Niin kuin Luuk.17:10. sanoo, että olemme ansiottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään. Meillä ei ole mitään ylpeilemistä, tapahtui kuinka mahtavia asioita tahansa palvellessamme Jumalaa. Isäntä saa kaiken kunnian siitä, mitä hän orjansa käski tekemään. Jumala on käskenyt meitä rakastamaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Toteutetaan isäntämme tahtoa kaikessa elämässämme.