Uskovan käyttäytyminen

1.Piet.3:8-10. ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta.”

Yksimielisyys ei tarkoita, että meidän pitäisi olla kaikessa samaa mieltä. Kaikkien tulee puhaltaa yhteen hiileen. Päämäärän ja tavoitteen tulee olla sama, hajaannusta ei saa esiintyä. Paholainen tietää sodankäynnin taktiikat. Jos soditaan, ulkopuolista tahoa vastaan, se saa aikaan yhteyden paranemista. Mutta jos tapellaan keskenämme, on itsestään selvää, että se hajottaa yhteisrintaman. Vihollisen ei silloin tarvitse pistää vastaan, kun emme taistele häntä vastaan, vaan toisiamme vastaan.

Yksimielisyyden edellytyksenä ovat Pietarin mainitsemat seikat. "Helläsydämisyys" merkitsee myötätuntoista suhtautumista toisiin ja myötäelämistä niin iloissa kuin suruissakin. Veljesrakkaus, armahtavaisuus ja nöyryys ovat välttämättömiä ominaisuuksia, jos mieli elää keskinäisessä rauhassa.

Pahoja tekoja tai sanoja ei tule kostaa samalla mitalla. 1.Piet.2:23; joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, tällaisen esimerkin Jeesus antoi. Meidän tulee sen sijaan siunata niitä, jotka yrittävät vahingoittaa meitä.

Tämä on lihan ristille naulitsemista. Eli Synnillisen luonnon kuolettamista Pyhän Hengen avulla. Normaalisti sanoisimme pahasti, mutta ”lihan ollessa ristillä”, voimme pitää mölyt mahassamme. 1.Kor.13:4-5. sanoo; rakkaus ei kerskaa, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etua, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Jos olemme täynnä rakkautta, ei tarvitse olla parempi kuin muut. Silloin ei ole tarvetta kerskua ja korottaa itseä muiden yläpuolelle. Rakastava ihminen ottaa toiset huomioon, ja silloin ei käyttäydy sopimattomasti. Eikä oma etu ole tärkein. Pystyy antamaan anteeksi vaikka olisi kohdeltu väärin. Silloin ei katkeroidu ja jää itsesäälissä muistelemaan tapahtumia.

Silloin kun tämä näkyy käytännössä voi sanoa Fil.2:5:n mukaan, olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Jeesuksessa näkyi käytännössä nämä rakkauden elementit.

Yksi tärkeä elementti edellisen toteutumiseen on, ettemme puhu vääriä asioita. Sellaisia jotka, eivät ole Jumalan mieleen. Jumalan siunaus on sen arvoinen, että meidän kannattaa pyrkiä siihen kaikin voimin. Kun Pietari kehottaa heitä varomaan näitä asioita, se osoittaa, että ihmisellä on taipumus langeta niihin.

Sanomisilla voimme luoda ympärillemme tiettyä ilmapiiriä. Joko puhumme hyvää tai pahaa. Luomme katkeruutta, vihaa, kyräilyä tai armollisuutta ja anteeksiantoa.

Meidän sanomisilla on erittäin iso merkitys. Jumalan maailmassa tarkataan meidän sanomisia. Olen kuullut, että eräässä srk:ssa pidettiin kastekokouksia useasti, kerralla kastettavia oli vain muutamia. Eräs vanhimmistoveli sanoi, että eikö kastettavat voisi odottaa ja pitää kerralla useammalle kastettavalle kokous. Ei menisi niin paljon vettä. Ongelma ratkesi siihen, koska sen jälkeen ihmisiä ei mennyt kasteelle ollenkaan.

Meidän sanat paljastaa asenteemme ja sen mihin luotamme. Saakoon Jumala muokata asenteitamme, käyttäytymistä ja sanojamme, niin, että ne tuottaisivat kunniaa Jumalalle.